Aloittelijan päänsärky

Kun vajaa vuosi sitten kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni, oli se täyttä tuskaa. Uskallanko? Osaanko? Mokaanko?

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja se ei ole minulle vaikeaa. Itse tekstin tuottaminen on helppoa. Ongelmana on tekstin selkeys ja rakenne. Minulle kirjoittaminen on enemmän tajunnanvirtaa. Yleensä kirjoitan blogikirjoituksen yhdeltä istumalta ja sitten myöhemmin editoin ja karsin. Tämä tapa on minulle luontainen.

Aluksi julkaisukynnys oli korkea. Miten muut tämän ymmärtävät, olenko liian suorasukainen tai henkilökohtainen? Sekin aika koitti, että uskalsin painaa enteriä ja sinne meni. No, kuten arvata saattaa, en saanut juuri palautetta. Opin, että anna mennä vaan. Omilla verkostoilla julkisuuteni on niin pientä, että ongelmana lähinnä on se lukeeko kirjoituksiani ylipäätään kukaan. Ei niinkään se, ymmärretäänkö ne väärin.

”Opin että anna mennä vaan.”

Palautetta pyytäessäni huomasin, että se on kovin lukijakohtaista. Ihmisillä on henkilökohtaisia mieltymyksiä ja tapoja. Yhtä ainoaa oikeaa tapaa kirjoittaa blogikirjoitusta tuskin löytyy. Se on hyvin persoonallinen kirjoitus yhtä kaikki.

Syksyllä pääsin hyvin vauhtiin. Kirjoitin Fiblonin sivuille blogityyppisiä kirjoituksia ja yhden muualle vieraskynänä. Sitten pääsin ammattilaisen oppiin ja sain uusia ohjeita. Ei saa kirjoittaa liian henkilökohtaisesti, pitää olla asia edellä. Aika tavoite minunlaiselleni tunteella kirjoittavalle henkilölle.

Hetken harjoittelin tuotakin, mutta nopeasti ymmärsin, että se ei vain ole oma tyylini kirjoittaa. Jokaisen on löydettävä oma tapansa ja tyylinsä. Itse pidän kirjoituksista, joissa on jotain särmää. Kirjoituksia, joista heijastuu kirjoittajan persoona. Toki välillä voi tehdä enemmän asiatekstiä, välillä hieman henkilökohtaisempaa. Parhaimmillaan tietenkin näiden yhdistelmää.

”Jokaisen on löydettävä oma tapansa ja tyylinsä.”

En ole ollenkaan tyytyväinen kirjoituksiini. Niissä on mielestäni huono rakenne ja välillä sanomakin kadoksissa, mutta mielestäni tässäkin asiassa kehittyy tekemällä. Uskon, että kun näitä kirjoituksia on tehnyt riittävästi, alkaa oma tyyli kirkastua ja kirjoittaminenkin helpottua.

Antakaa siis anteeksi kirjoituksieni ryhdittömyys ja epätasaisuus. Olen vasta noviisi, mutta onneksi minulla on ehtymätön särkylääkevarasto.

Kommentointi on suljettu

Simple Share Buttons