Tulevaisuuden työ ja elämä – kohti hybridimaailmaa

Kirjoitan tätä Oxfordissa, jossa yliopistoelämä on vielä kesäkuussa täydessä vauhdissa. Tai vauhdissa ja vauhdissa, koska vain osa oppilaista ja opettajista on paikan päällä. Opetus on suurimmaksi osaksi hybridimuotoista: voi osallistua joko paikan päällä tai online. Aamulla luin Applen uutisesta, joka kertoo siitä, että yhtiö – aika monista muista poiketen – tulee vaatimaan työntekijöiden olevan toimistolla kolme päivää viikossa. Tuntuu siltä, että olemme siirtymässä hybridiaikaan.

Tulevaisuuden työn muodot kiinnostavat meitä kaikkia, koska pandemia on pakottanut monet meistä työskentelemään kotoa käsin, keksimään uusia ratkaisuja – ja ikävä kyllä merkinnyt monille myös lomautuksia ja työn loppumista. Asia on minulla mielessä myös siksi, että johdan Aalto-yliopistossa Future of Work -tutkimusohjelmaa – vaikka siis päätyöni on nyt Oxfordissa. Ohjelma sai alkunsa jo ennen koronaa, ja olemme siis nähneet pandemian vaikutuksen monilla osa-alueilla alusta tähän päivään, mikä on ollut tutkijan näkökulmasta hyvin kiinnostavaa.

Miltä tulevaisuuden työ sitten näyttää? Tutkijana täytyy laittaa asiat perspektiiviin. Ensinnäkin kaikki työt ja työpaikat eivät suinkaan ole samanlaisia, ja pinnalla olevat suuret muutokset näkyvät varsinkin asiantuntijatyössä ja esimerkiksi myynnissä – eivät niinkään vaikkapa tuotannossa tai sellaisissa palveluissa, joissa on edelleen enemmän tai pakko olla paikalla. Eli kaikki ei todellakaan ole muuttunut tai muuttumassa.

Toiseksi on totta, että elämme työn uutta murrosta, jossa drivereina ovat globalisaatio, automatisaatio ja digitalisaatio. Koronapandemia on kiihdyttänyt tätä murrosta, mutta se ei itsessään ole tämän muutoksen ainoa syy. Tänä aikana kuitenkin on ollut pakkokin kehittää uusia käytäntöjä – kuten kokoustamista zoomilla, työmatkojen vähentämistä ja työn rytmittämistä kotona. Mutta se ei tarkoita, että juuri nämä käytännöt olisivat niitä pysyviä ratkaisuja kenellekään.

Mitä sitten on odotettavissa? Monissa erilaisissa organisaatioissa on huomattu, että edellytykset joustavalle työlle ovat nykymaailmassa paremmat kuin koskaan ennen. Ainakin siina mielessä, että kommunikaatioteknologia mahdollistaa yhteistyötä pitkälti paikasta riippumatta. Toisaalta sekin on tajuttu, että pitkässä juoksussa eristäytyminen ei onnistu. Tarvitaan yhteistä tilaa ja aikaa, jotta voidaan koordinoida toimintaa, kehittää uusia ideoita, ylläpitää yhteistä identiteettiä ja olla pitkässä juoksussa tehokkaita erilaisissa organisaatioissa. Yllättäviäkin kohtaamisia ja törmäämisiä ihmisten kesken tarvitaan nimenomaan innovoinnissa ja organisatorisessa ja strategisessa uudistumisessa. Siksi uskon, että pian näemme yhä enemmän joustavan työn hybridiratkaisuja organisaatio-, yksikkö-, tiimi- ja henkilötasolla. Eli odotan, että työtä tehdään sekä kotona, kahvilassa että perinteisessä toimistossa. Mutta miten tätä hallitaan ja rytmitetään, on se iso haaste, joka vaatii uudenlaista johtamista. Siinä korostuvat yhtäältä tarve luoda ja tukea yksilöllisiä ratkaisuja sekä toisaalta kyky koordinoida organisatorista toimintaa.

 

Kirjoittaja Eero Vaara (Professor in Organisations and Impact, Saïd Business School, University of Oxford) on ollut vuodesta 2018 lähtien Lautasliinatehdas Fiblonin hallituksen jäsen.

Kommentointi on suljettu

Simple Share Buttons