Miten työ muuttuu, Mikko Ekberg?

Perheyritys Fiblonin tuotannosta vastaava varatoimitusjohtaja Mikko Ekberg on ehtinyt kartuttaa poikkeuksellisen pitkän kokemuksen työelämästä – ja sitä myöten saanut myös harvinaisen näköalapaikan suomalaiseen tuotantoon ja etenkin pyyhintätuotteiden alaan.

– Olin varmaan toisella luokalla, kun tulin ensimmäisen kerran kesätöihin pakkaamaan maitosuodattimia tehtaalle. Teini-ikäisenä tein kaikki kesät hommia ja täyspäiväisenä aloitin heti valmistuttuani vuonna 2001, Mikko Ekberg muistelee.

Niihin aikoihin Fiblon toimi vielä sopimusvalmistajana, mikä tarkoitti sitä, että yrityksessä ei ollut kovin paljon suoria kontakteja loppuasiakkaisiin. Keskiössä oli tuotannon mahdollisimman tehokas pyörittäminen, ja asiakasrajapinta jäi kumppanin hoidettavaksi. Nykyään väliportaat ovat vähentyneet ja Fiblonillakin on suorat yhteydet omiin asiakkaisiinsa.  

– Väliportaiden väheneminen näkyy myös organisaatiorakenteissa. Meilläkin on ollut vaiheita, kun talossa on ollut ulkopuolista tuotantojohtajaa, mutta erilaisten vaiheiden kautta on päädytty siihen, että minä itse olen suora esimies tuotantotyöntekijöillemme, joita on tällä hetkellä vajaa 20 henkilöä, Mikko kertoo.

Nykyisen tehtävänsä lisäksi Mikko on ehtinyt kokeilla lähes kaikkea, mitä Fiblonilla on tarjota. Aluksi vastuualueena olivat laatuun ja ympäristöön liittyvät asiat sekä tietojärjestelmät, ja muutaman vuoden kuluttua työnkuvaan astuivat myös hankinnat. 

– Noin 15 vuotta sitten aloin pyörittämään koko tehdasta. Kokonaisuus on ollut välillä liian iso yhdelle, jolloin kuormaa on jaettu isoveljelleni Pekalle ja sitten välillä osia on taas seilannut takaisin minulle. Kun taas sisareni Anne oli vanhempainvapaalla, hoidin myyntiä hänen sijastaan. Olen vähän sellainen yleismies Jantunen, Mikko kuvailee. 

Vuosien varrelle on mahtunut myös valmistavan teollisuuden muutoksen todistaminen. Pehmopaperien ja kuitukankaiden materiaalit ovat sinänsä samoja kuin Mikon aloittaessa, mutta vastuullisuus ja ympäristöajattelu ovat muuttaneet teollista tuotantoa. 

– Prosessit ovat muuttuneet paljon enemmän kuin materiaalit. Materiaalien käyttö on kyllä tehokkaampaa kuin ennen, eli esimerkiksi imukyvystä ja tuntumasta tinkimättä nykyään voidaan käyttää vähemmän materiaalia kuin parikymmentä vuotta sitten. 

Ihmissuhteiden merkitys näivettyi – mutta muutos on jo ilmassa 

Mikon aloittaessa Fiblonilla oli pitkäaikaiset yhteistyökumppanit, joiden kanssa esimerkiksi tuotteita kehitettiin pitkäjänteisesti. 

– Ei 20 vuotta sitten käyty koko ajan tarjouskilpailuja siitä, että tehdäänkö ensi vuonna yhteistyötä vai ei. Kumppanuudet olivat pitkiä ja niiden sisällä tehtiin toimintaan tarvittavia suunnanmuutoksia. Nykymaailmassa taas vaihtuvuus on suurta ja vuosisopimuksetkin ovat enemmän puitesopimuksia, jotka mahdollistavat niin paljon joustoa, että oma toiminta kääntyy helposti ennakoimattomaksi reagoinniksi eteen tuleviin muutoksiin. Yhteisen kehityksen näkökulma puuttuu, jolloin myöskään yhteistyön hedelmistä ei päästä yhdessä nauttimaan pitkällä aikavälillä, Mikko harmittelee. 

Vaihtuvuus koskee sopimusten lisäksi myös ihmisiä, mikä vie entisestään pohjaa yhteistyöltä. 

– Kun 2000-luvun alussa tapasi ihmisen ja lähti tekemään yhteistyötä hänen edustamansa organisaation kanssa, oli melko todennäköistä, että sama ihminen olisi samassa yrityksessä töissä vielä 15 vuoden kuluttuakin. Nykyään ei voi odottaa, että joku on edes kahden vuoden päästä samassa työpaikassa. On vaikea sanoa, kuinka paljon tämä johtuu yksilöiden omista valinnoista ja kuinka paljon yritysmaailman muutoksesta.

Hyvä puoli on ehkä se, että uusi ihminen tuo aina jotakin tuoretta pöytään. Tekeminen ei pääse jumahtamaan tutuille urille. 

– Vaihtuvuus on silti mennyt vähän yli. Uusien ihmisten opastamiseen kuluu resursseja, mikä on taas pois itse kehitystyöstä. Kun ihmiset vaihtuvat kesken projektin, saadaan kyllä uusia näkökulmia, mutta samoja asioita pitää tehdä sitten uudelleen ja uudelleen.  

Perheyrityksenä Fiblonilla ei ole aivan vastaavaa vaivaa, vaan työsuhteet ovat yrityksessä edelleenkin pitkiä. Asiakkaalle se näkyy vakautena ja laaja-alaisena ymmärryksenä siitä, mikä kunkin asiakkaan kanssa toimii parhaiten.

Miten työntekijöitä sitoutetaan 2020-luvulla?

Uudet sukupolvet suhtautuvat työhön eri tavalla kuin aiemmin, ja yhteen organisaatioon täyspäiväisesti sitoutuminen voi osalle mahdoton ajatus. Silti havahtumista ihmiskeskeisempään työskentelyyn on näkyvissä – ehkäpä tulevaisuudessa hakeudutaan johonkin uuteen versioon mallista, jossa ihmiset työskentelevät ennen kaikkea toistensa kanssa, ja sitä kautta yritystenkin väliseen yhteistyöhön tulee jatkuvuutta ja liiketoimintaan ennakoitavuutta. Mutta saadaanko ihmisiä enää pysymään samassa työpaikassa?

– Minusta on selkeästi kaksi asiaa, joilla voidaan sitouttaa: se, että ihminen kokee kehittyvänsä työssään ja se, että hän voi jättää oman kädenjälkensä näkyviin. Tämä vaatii työnkuvaan tietynasteista vapautta, ja meillä onkin pidetty yhtenä johtamisen ohjenuorana, että omaan työhön pitää voida vaikuttaa.

Omassa työssään Mikko kokee sekä kehittyvänsä että jättävänsä oman kädenjälkensä toimintaan. Vaihtelevan työnkuvan kautta omat vahvuudet ovat piirtyneet selkeämmin esiin, ja niitä on päässyt hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla.

– Olen tarkkailijaluonne ja hahmotan asioita isojen kokonaisuuksien kautta. Tykkään pohtia, miten jonkin muutoksen tekeminen vaikuttaisi takaisinkytkentöjen kautta toisiin asioihin. Innostavinta omassa työssäni on, kun saa ihmiset toteuttamaan jonkin muutoksen parempaan. Meillähän on tämä tehdas ja raaka-aineet ja prosesseja, mutta loppujen lopuksi ne ovat ihmiset, jotka tekevät tämän kaiken.

 

 

MIKKO EKBERG, Vice President, Supply Chain

Koulutukseni: tuotantotalouden DI, General Executive MBA (TTY)

Kiinnostavinta musiikkia juuri nyt on meksikolaisen rumpalin Leo Acostan itsensä mukaan nimetyn ACOSTA-levyn ensimmäinen uudelleen julkaisu 50 vuoden odotuksen jälkeen. Aivan huikeaa jazz-funkkia latinalaisrytmein höystettynä.

Syksyllä parhaalta maistuu kaikki luonnon tarjoama tuore lähiruoka. Tässä satokauden keskellä kotikokkaajan mahdollisuudet ovat rajattomat! Kaiken säilönnän keskellä pitää vaan pikkupaniikissa pohtia, että mitä kaikkea ehtii tuoreena nauttia, kun sesonki on Suomessa niin kiivas.

Haluaisin kokeilla yhden päivän verran, millaista on elää teininä nykymaailmassa. Saisi ehkä uusia näkökulmia ymmärtää omia lapsiaan paremmin. Harmi vain, ettei aikamatkailuun saakka olla vielä edetty.

Odotan innolla lunta ja talvea. En tiedä liittyykö epidemiaan, mutta jotenkin viime talvi jäi omalta kohdaltani jollain tapaa kesken.

Simple Share Buttons