Artikkeli

Lautasliinan tarina 1500-luvulta tähän päivään

Lautasliinoja alettiin käyttää 1500-luvulla. Koska syötiin sormin, käsiä pyyhittiin pöytäliinaan. Erillisiä lautasliinoja alettiin käyttää pöytäliinojen säästämiseksi. Lautasliinan malli saatiin käsipyyhkeestä. Uudet innovaatiot omaksuttiin ensin alkuun ruhtinashoveissa ja ylimystön parissa.

Varhaiset lautasliinat olivat pitkiä ja kapeita. Arvohenkilöillä oli oma liinansa ja sitä pidettiin joko vasemmalla käsivarrella tai olalla. Muut vieraat käyttivät yhteisiä liinoja, jotka ulottuivat parin kolmen henkilön polville. Pitkä lautasliina voitiin kattaessa asettaa toisesta pitkästä sivustaan lautasten alle ja kääntää toinen reuna suojaamaan niitä katosta tippuvilta roskilta, noelta ja hyönteisiltä, varsinkin jos kattaus tehtiin paljon ennen aterian alkamista.

1600-luvulla pöytäliinoissa käytettiin reheviä barokkiaiheita. 1700-luvulla raamatulliset aiheet jäivät pois ja käytettiin mielellään vaakunoita. Rokokoo toi mukanaan kukka- ja köynnösaiheet. Lautasliinat eivät olleet aina neliöitä. Edelleen käytettiin myös usean hengen yhteisliinoja.

Pöydänkattaminen muuttui perusteellisesti toisen maailmansodan jälkeen: valkoisten liinojen valta-asema katosi. Yleinen kanssakäyminen ja seurustelu muuttui vapaammaksi ja epämuodollisemmaksi. Arkiateriat syötiin keittiönpöydän tai keittiöön liittyvän ruokailutilan pöydän ääressä pöytäliinana käytännöllinen vahakangas.

Arvostettu ja palkittu suomalainen muotoilu ilmestyi ruokapöytiin 1950-luvulla. Kun uusissa astioissa korostettiin monikäyttöisyyttä ja yhdisteltävyyttä, pöytätekstiileiltä odotettiin, että ne sopivat tyyliltään ja väreiltään astioihin ja laseihin. Lehdissä annettiin ehdotuksia ja ideoita uudenlaisiin kattauksiin ja kehotettiin ennakkoluulottomasti kokeilemaan omaakin mielikuvitusta.

Lautasliinoista pöydän koristeita

Lautasliinoja oli alettu käyttämään nimenomaan sormien pyyhkimistä varten 1500-luvulla, koska siihen aikaan oli tapana syödä sormin. Sitä mukaan kun haarukan käyttö yleistyi ja tavat siistiytyivät 1600-luvulla, arveltiin lautasliinojen katoavan tarpeettomina. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan lautasliina sai uuden funktion pöytäkoristeena. Ranskalaisessa tarjoilu- ja kattaustavassa oli tapana täyttää koko pöytä kymmenin ruokalajein ja astioin sekä monenlaisista syötävistä ja ei-syötävistä massoista valmistetuin koristefiguurein. Tähän joukkoon liittyivät lautasliinat, joista taiteltiin mitä fantastisimpia rakennelmia, elämiä ja lintuja. Ne oli tarkoitettu vain silmän iloksi, ei suun eikä sormien pyyhkimiseksi. Ne korjattiin pois aterian jälkeen ja voitiin taas tuoda uudelleen esiin seuraavissa juhlissa. Ruokailijoille katettiin toiset lautasliinat käyttöä varten.

Ruokapöytäkulttuurin monipuolistuessa 1800-luvulla astiastot ja ruokailuvälineistöt tulivat runsaimmiksi ja lautasliinatkin saivat komeampia muotoja. Käytösoppaissa ja keittokirjoissa neuvottiin taitosmalleja. Jokaiselle pöytävieraalle voitiin tehdä erilainen taitos tai ainakin naisille ja miehille erilaiset. Tietyt taitokset sopivat tiettyihin tilanteisiin. Monimutkaiset taitokset edellyttivät suuria, vähintään 70 x 70 cm, joskus jopa 110 x 110 cm kokoisia, erittäin kovaksi mankeloituja liinoja.

Hopeiset lautasliinarenkaat, joihin lautasliinat pujotettiin pöydästä noustessa, ilmestyivät porvarisperheiden ruokapöytiin 1800-luvun jälkipuoliskolla. Niiden tehtävä oli säästää liinavaatepyykkiä: lautasliinoja saattoi käyttää useita kertoja, jos jokainen kykeni tunnistamaan omansa. Saman asian ajoivat kankaiset lautasliinataskut. Joissakin perheissä oli tapana vaihtaa sunnuntaisin kaikille perheenjäsenille uudet lautasliinat.

Taitetut lautasliinat kuuluivat vielä 1930-luvulla juhlapöytiin, mutta toisen maailmansodan jälkeen tavat muuttuivat. Kangas- ja pesuainepula yksinkertaistivat kattauksia ja paperi hyväksyttiin lautasliinojen uudeksi materiaaliksi. Paperiset lautasliinat jäivät pysyvästi ruokapöytiin ja niiden valikoimat laajenivat jatkuvasti. Juhlavissa tilaisuuksissa käytettiin edelleen kankaisia lautasliinoja.

Aivan 1900-luvun lopulla heräsi uusi kiinnostus perinteisiin kattaustapoihin. Materiaalit ovat kehittyneet ja kertakäyttöisistä lautasliinoista on tullut hyväksytty, nykyisin jopa suositeltu pöydänkattaustuote. Puuvillan viljelyn ongelmat on tiedostettu ja niitä on vaikea ohittaa. Myös hankintaketjujen toivotaan olevan läpinäkyviä ja siksi lähellä tuotettuja tuotteita suositaan entistä enemmän. Pohjoismaisista metsistä valmistetut kertakäyttöiset lautasliinat ovat entistä useammin valveutuneen ravintolankin valinta.

Softlin – kotimainen ja vastuullinen kattaussarja tarjoaa ravintoloille uuden laadukkaan vaihtoehdon. Yksilölliset ideat voidaan toteuttaa personoidusti ja yllätyksellisyyttä tarjoaa uusi Softlin koristelukonsepti.

Lähde: Grönholm Kirsti, Koivisto Kaisa, Kumela Marjut, Tamminen Marketta 2005: Pöytä koreaksi. Kattauksen ja pöytätapojen historia.

Anne Ekberg

Laskutusohje

Toivomme, että lähetätte laskunne ensisijaisesti verkkolaskuina. Verkkolaskujen käsittely on sekä lähettäjälle että vastaanottajalle nopeampaa, luotettavampaa ja edullisempaa kuin paperilaskujen käsittely.

Operaattori

Apix Messaging Oy
(003723327487)

Verkkolaskuosoite

003703465487

OVT-tunnus

003703465487

Mikäli ette pysty lähettämään verkkolaskuja, pyydämme Teitä lähettämään jatkossa paperiset laskut ostolaskujen skannauspalveluun osoitteeseen:

Oy Fiblon Ab (Apix skannauspalvelu)
PL 16112
00021 LASKUTUS

Jotta skannauspalvelu voi kohdistaa laskunne, tulee tämä laskutusosoite tulostaa myös itse laskuun eikä pelkästään kirjekuoreen. Pyydämme Teitä myös huomioimaan, että tähän laskutusosoitteeseen ei saa lähettää muuta materiaalia kuin laskuja eli esimerkiksi tiedotusten ja markkinointimateriaalin postiosoite pysyy ennallaan.

Fiblon Oy:n sähköpostiskannauksen osoite: 003703465487@procountor.apix.fi

Lisätietoja laskutuksesta antaa: Sini Huhtasalo, puh. 0400 943 941